Tallinna Voittaja 10.4.22
Viron näyttelymatkailu on varsin helppoa! Pakkaa auto, aja laivaan, syö pari tuntia, aja ulos ja hotellille, nauti. Matkaan lähdettiin lauantaina tutun reissukaverin kera. Hänellä oli mukanaan 2 bordercollieta ja minä otin mukaani vain Leian. Tuhmalla on Virosta jo 2 sertiä ja cacibia, joten sen ei kannata juosta siellä näyttelyissä ennen kuin täyttää 2 vuotta ja voi valioitua. Kaverin koirat olivat (Suomen) valionarttu sekä junnu-uros.
Lahden jäätymiskatastrofin jälkeen otettiin Leian kanssa näyttelytreenit ennen reissua ja seisominen sujui nätisti mutta liikkuminen oli yhtä sekoilua ja mietinkin että apua jos sama meno jatkuu oikeassa kehässä niin ei naurata. Ilmeisesti kuitenkin treeni kannatti, sillä Leian kehäkäyttäytyminen oli lopulta sitten hyvää.
Täytyy todeta jälleen, että Leia on mukavaa matkaseuraa. Vaikka se olikin nyt ilman äidin tai siskonsa tukea, se pärjäsi loistavasti. Yhtään ei itkettänyt laivassa autoon jäänti, ei jännittänyt hotellin äänet ja Tallinnan vanhassa kaupungissa oltiin iltalenkillä kuin oltaisiin aina kävelty siellä! Leia varmasti otti tukea kaverin bortsuilta, jotka käyttäytyivät myös hienosti, Leia olisi aivan varmasti lähtenyt mukaan jos ne olisivat sekoilleet. Hotellina meillä oli Go Hotel Schnelli, jonne oli autolla helppo saapua ja pysäköintitilaa oli mukavasti. Hinta oli kohtuullinen ja meidän huone siisti ja hiljainen, joskin pienehkö. Henkilökunta palveli ystävällisesti ja englanniksi. Syötiin lauantaina illallinen hotellilla, jottei laivamatkan jälkeen tarvinnut lähteä enää kaupungille. Päätös oli hyvä, sillä matka väsytti ja ruoka oli todella hyvää. Aamiainenkin oli makuuni aivan riittävä ja parasta, että kahvi oli hyvää.
Sunnuntain näyttelypäivänä menimme näyttelypaikalle jo heti aamusta vaikka kehät alkoivat vasta klo 11 pintaan. Saipahan itseltä sykkeen alas, koirat rentoutuivat ja ehdittiin treenaamaan siinä hälinässä. Hieman pelkäsin väsähtääkö Leia kesken kaiken, joten en pahemmin juoksuttanut sitä ennen kehää. Schapendoeksia oli tänään vain 3, kaikki suomalaisia :D Virossa ei taida schapeja pahemmin olla. Tuomarina meillä oli serbialainen Tijana Konrad, joka oli nopeatahtinen mutta jokaisen koiran huomioiva tuomari. Hän tykkäsi Leiasta niin, että se oli rotunsa paras juniori, paras narttu 2., sai juniori sertin ja Tallinnan Voittaja-tittelin. Päästiin siis loppupäivästä vielä isoihin kehiin!
Onneksi mukana oli koirille häkit, joten eikun Leia nukkumaan ja itse syömään ja ostoksille. Ostin uuteen isoon autohäkkiin karva-alusen 9e. Ei ollenkaan paha.
Loppukehistä ei kerrottavaa. Kunniakierros ja ulos mutta tulipahan käytyä ja sieltä meistä napattiin tämä allaoleva kuva!
